| Portfolio | Joakim Innilä

Runogalleria | Mietelmiä elämästä

Vaiti kylpee katu

08/03/2015

Vaiti kylpee katu, mukulakivien peittämä, rosoinen ja elävä.

Illan lämmön virratessa, askeleet jo vaimenneet.

Ohitseni kulkevat, pariskunnat, koiran ulkoiluttajat.

Sinerrys jokirannassa, varrelle sen istuutuneet.

Pysähtynyt hetki, aika tauon, on tämä pitkä retki.

Istun yksin tässä joukossa, horisontissa viimeiset lämmön säteet.

Kynttilän patinoitunutta pintaa

05/02/2015

Kynttilän patinoitunutta pintaa, lämpimänä hehkuaan virtaa.

Viinilasimme lepäävät kiireettöminä pöydällä, pinnan väreillessä hiljalleen kultaa.

Viimeiset verkkaiset puheenvuorot, saavat hymyilemään muistot menneestä.

On aika kiittää ja maailmaan nousta, kavuta valtamerilaivaan turvaisasta veneestä.

Lähdön haikea hetki kun koittaa, välimatkakaan sidettämme ei voisi poistaa.

Mieli luottavaisena kunhan polkusi taas kohtaan, jälleen jokaisen hetken saamme taas muistaa.

Jäähileiden takaa

22/01/2015

Jäähileiden takaa valkeuttaan hohkaa, pakkanen tavoittelee talven ennätyksiä.

En rohkene poistaa lapasia käsistäni, arastelen kylmän näykkivän minua.

Kuvaamisen sijaan tyydyn katselemaan valon leikkiä horisontissa, tallennan tunnelman mieleeni.

Äänettömyyden vallitessa, kiireen ja kellon puuttuessa, koen oloni rauhalliseksi, mutta niin hyödyttömäksi.

Ihmettelen sitä ironiaa, kuinka pysähtyminen ja rauhan salliminen vaativatkin kovia ponnisteluja.

Hengitykseni höyrytessä asettelen huurteisen kaulaliinan paremmin ja jatkan narskuvaa polkua eteenpäin.

On viisautta tunnustaa

15/01/2015

On viisautta tunnustaa tietämättömyytensä ja rohkeaa paljastaa pelkonsa.

On vahvuutta kertoa heikkoutensa ja ottaa apu avoimena vastaan.

On upeaa saapua perille ja huomata olevansa vasta matkalla.

On helpotus lopulta oivaltaa, kuinka jokainen päivä on uusi ja merkityksellinen.

Elämä on kuin kirjahylly

31/12/2014

Elämä on kuin kirjahylly, jota vuodet täyttävät nide kerrallaan.

Sivuja ei pidä säästellä, vaan elää jokainen päivä silloin, kun sen hetki ja paikka on.

Vuodet ovat armollisia ja kipeätkin päivät nivoutuvat ainutlaatuiseen tilkkutäkkiin.

Lopulta kultareunaiset sivut muodostavat kirjan, joka erottuu muiden joukossa lempeästi ja lämpöä hohkaten.

Vähä vähältä, hyllyä täyttäen, niteet kultaa loistaen.

On siis hyvä muistaa, kansi menneen sulkea, kun uusi nide jo vanhaa seuraa.

Kaikki sivuilla esiintyvä materiaali © Joakim Innilä 2006-2021 ellei materiaalin yhteydessä toisin mainita.

Sisällön, kuten kuvien, tekstien, videoiden ja ulkoasun kopioiminen tai/ja levittäminen ilman lupaa on kielletty.

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästekäytännöistä.