| Portfolio | Joakim Innilä

Runogalleria | Mietelmiä elämästä

Kasvosi peilaavat lasiruudun pintaan

05/07/2018

Esplanadi kylpee toukokuisen kevätauringon syleilyssä, vaikka kevät on myöhässä enemmän kuin koskaan. En vielä uskaltanut jättää villakangastakkiani naulakkoon, tyydyn pelaamaan varman päälle välttääkseni vilustumisen.

Puolituntinen vierähti huomaamatta puiston ihmisten virratessa, viime vuosisadan kivitalojen fasadit kohtaan. Kuinka huolella ja ylpeydellä ne ovatkaan veistetty ja luotu, saa kyseenalaistamaan nykypäivän kiirehtimisen.

Lempeän puheensorinan ikkunapöytäämme ympäröidessä, helpottuneet kasvosi peilaavat lasiruudun pintaan. Kuplien nauha nousee kuohuviinilasin suojissa leikkisänä, rohkaisten uskaltamaan enemmän kuin jälleennäkemisen.

Poudan saapumista tähystäin

05/05/2018

Palaan aamuvuorosta asunnolleni. Tänään tuulee mereltä, kylmää ja kovaa. Kylmyys hiipii julmasti lävitseni enkä ole ehtinyt varautua kohtaamaan sitä näin.

Ujellus ulkona käy vasten ikkunoitani. Takapihan jalava maata vasten makaa. Mikä onni ettei taloa kohti tullut, kun oikein koetellaan, käy vahvempikin maata päin.

Tarkastelen näitä neliöitä yksiössäni. Usein kauniiksi kehuttu, harkiten kun sisustaa. Vaan elämä ei viihdy ontossa kuoressa, ikkunalla poudan saapumista tähystäin.

Jos tällä kertaa yllättyisin

09/03/2018

Aalto sivelee suolaisena laivan kylkeä.

Rauhallinen rytmi keinuttaa raukeita matkaajia, joita kevätauringosta innostunut lokki tarkkailee toiveikkaana.

Rymättylän etelärannat jäävät horisonttiin.

Taivas keulan edellä taittuu lämpimän punaiseksi, kunpa se pian hohkaisi samaa lämpöä myös ilmoille ja iholleni.

Kapteenin luotsatessa tottuneesti alustansa.

Hellitän hetkeksi antautuen illan aaltojen rytmiin - vaikka aavistelisi horisontin takaista, jos tällä kertaa yllättäyisin?

Silmuni avautumassa

03/03/2018

Talven viimeiset, lopulta huippuunsa kiristyneet pakkaset.

Viiletän tunnustautuneena vilukissana, mahdollisesti koomisen liikkumattomassa kohmeessa, torin halki kauppakeskukselle ja sisään sen väreilevään lämpöön.

Aamut valkeat, lohduttavat herättäen keväiset kaipaukset.

Enää kauaa en hytisisi aamubussissa, päättäväisesti kulkien odotustilakseni muovautuneessa, kovin valmiina hautomalleni suunnitelmalle - nousemaan lentoon.

Niin innostavat, sulattavat käteni vetreiksi nämä ajatukset.

Olen valmiina ja silmuni avautumassa, huolellisesti vaalimani taimen varressa vahvistuneessa, soisin tilan jo versoa laajemmalle - puhjeta värien täyteen loistoon.

Valojen hiljaisessa tuikkeessa

25/11/2017

Sotkeudun johtoon, kiroan mielessäni. Miksi kauniisti kerälle kiertämäni sykkyrä, ei nyt aukeakaan etukäteen toivomallani tavalla?

Selvittelen ja pujotan, tunnelmaa tavoitellessani. Taas kerran, vuoden lähestyessä päätöstänsä, pohdin mihin olen päätynyt tällä etapilla?

Ammentaen muistoja, lämpöä lapsuudestani. Valoköynnös viimein paikoillansa pysyessä, muutamaa kärsinyttä polttimoa paikkaamalla.

Jälleen valmiina, iltahämärässä kohtaamaan kaipaukseni. Ajattomana valojen hiljaisessa tuikkeessa, mieli täyttyy selittämättömällä onnentunteella.

Kaikki sivuilla esiintyvä materiaali © Joakim Innilä 2006-2021 ellei materiaalin yhteydessä toisin mainita.

Sisällön, kuten kuvien, tekstien, videoiden ja ulkoasun kopioiminen tai/ja levittäminen ilman lupaa on kielletty.

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästekäytännöistä.