Jäähileiden takaa

22/01/2015

Jäähileiden takaa valkeuttaan hohkaa, pakkanen tavoittelee talven ennätyksiä.

En rohkene poistaa lapasia käsistäni, arastelen kylmän näykkivän minua.


Kuvaamisen sijaan tyydyn katselemaan valon leikkiä horisontissa, tallennan tunnelman mieleeni.

Äänettömyyden vallitessa, kiireen ja kellon puuttuessa, koen oloni rauhalliseksi, mutta niin hyödyttömäksi.


Ihmettelen sitä ironiaa, kuinka pysähtyminen ja rauhan salliminen vaativatkin kovia ponnisteluja.

Hengitykseni höyrytessä asettelen huurteisen kaulaliinan paremmin ja jatkan narskuvaa polkua eteenpäin.

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästekäytännöistä.