Nojaan kaiteeseen katsellen esteetöntä näkymää järven yli. Rantaviiva pujottelee viileänä kannatellen järven jäistä, lumen peittämää kattoa.
Värikkäät valojuovat ja kultaiset palmut valaisevat rannan päättymättömiltä tuntuvia kukkuloita. Nousten yhä korkeammalle toinen toisensa jälkeen, kunnes ne piiloutuvat paksuun pilviverhoon. Hyvästelevät minut värikkäillä välähdyksillä pilvien takaa koettaen jäljitellä ukkosta.
Vuosi on taas vaihtunut, kuukaudet kuluneet. Kiireettömällä hetkellä vauhdin ja ajan kulun saattaa huomata - keskeneräiset asiat ja ystävät vailla riittävää huomiota. Sammutan parvekkeen valon, mutta sytytän sen toisaalla.