| Portfolio | Joakim Innilä

Runogalleria | Mietelmiä elämästä

Like ants we rush

25/08/2016

Like ants we rush ahead,

the highway we’ve built to ourselves.

Afraid of questioning the destination,

if it’s already too late to turn around.

Maailma on pyöreä

11/08/2016

Pää pyörällä terminaalissa, aamukahvin herätellessä olemustani - joskin fyysistä.

Taas aamulento edessä, nyt äkkiä - nyt äkkiä, viimeinen kuulutus - täytyy ehtiä.

Massa samanlaisia vierelläni, passit käsissä ja kello ajatusten ovivahtina.

Nousu, vauhdilla jonnekin - ollaan tehokkaita ja pidetään yllä asetettua tahtia.

Välilasku siellä täällä, hetken tauko - ehdin huomata taas mitä mielen päällä.

”Taas kiitämässä sokkona - vaan mitä vaihtoehtoina, jos maailma on pyöreä?”

Olemukseni saapuu iltalennolta, massat samanlaiset kanssani uupuneina.

Palkkio päivästä pankkitilillä, miksi ja mistä - enhän ollut vielä edes valveilla?

Ehkä huomenna on aikaa ajatella, mikä välkehti taas mielessä välilaskuilla.

Kello pohdinnan katkaisten, huomisesta muistuttaen - on hetki aikaa nukkua.

Se kaikki

26/07/2016

Tuuli kohisee helpottuneena korviini, saapuen viimein perille kuljettuaan kaukaisuudessa.

Suolaisen kostea tuoksu huuhtoo ummehtuneita ajatuksiani hiljalleen.

Illan kultainen aallokko viettää tietä kutsuvana, vailla opasteita ja kilometrejä.

Mikään, mikä hetki sitten vielä pidätteli otteessaan, ei tunnu enää lainkaan merkitykselliseltä.

Tyhjentävä hetki iättömyyden äärellä, irtautuen arkemme keinotekoisesta kehyksestä.

Silti toistuvasti palaten raamin äärelle, koettaen sovitella siihen koreita maalauksia ja kuvia.

Tosin, itseänikin, enemmän suren heitä jotka valitsivat kehyksiinsä peilin.

Hetki tyhjän kehyksen äärellä, jolloin täydellisyys välähtää lasin takana silmänräpäyksellisen.

Se kaikki, mikä kihelmöi kirkkaana kaukaisuudessa - kehyksen lasilevyn takana.

Se kaikki, mihin kehysten läpi haluaisi käydä - mutta seuraava kuva ahtautuu jo raameihin.

Se kaikki, ehkä vielä joskus.

Jos saisin viimein valita oveni

02/02/2016

Loskainen lumi mehustaa talven kauhduttamia kenkiäni,

matkaa jäljellä enemmän kuin muutama kortteli.

Aulan odotuspenkillä lingottuna koitan lämmittää mieltäni,

elän hetken surffaten laineilla matkapuhelimeni.

Järki toistaa - ”sitten joskus kaikesta valmistuttuani”,

vaan mieli kaipaa - on viimein mahdollisuuteni.

Odotushuoneessa kuunnellen hartaita unelmiani,

jos numeron sijaan saisin viimein valita oveni.

Taivaan tähtien ennusmerkeille

31/12/2015

Säkenöivä tulisuihku puhkuu pontevaa suhinaansa, lämmön hohka hetken vasten ihoamme.

Niin kauniina hetki tuo käy silmissä sekunneissa, irti aika-avaruudesta jatkaa mielikuvissamme.

Väripalmut perätysten kohtaavat seuraajansa, taivas kylpien salaperäisen riemullisena kanssamme.

Jälleen menneelle kiitollisuudessa, taivaan tähtien ennusmerkeille nyt kohotamme maljamme.

Kaikki sivuilla esiintyvä materiaali © Joakim Innilä 2006-2021 ellei materiaalin yhteydessä toisin mainita.

Sisällön, kuten kuvien, tekstien, videoiden ja ulkoasun kopioiminen tai/ja levittäminen ilman lupaa on kielletty.

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästekäytännöistä.