| Portfolio | Joakim Innilä

Runogalleria | Mietelmiä elämästä

Valkoinen tuoli

13/07/2015

Valkoinen tuolini kutsuu, sen turvallinen syleily.

Selkänojan kapeat puut, sirojen jalkojen kiiltely.

Valheellisen valkoisena, puhtauttaan hohtaa.

Totuutta todellista, koskaan silti kohtaa.

Vaan istuisinko enää, vaikka houkutus on suurin.

On tuoli pahoin viallinen, ymmärsin sen perin juurin.

Houkuttavan kuoren alla, lukuisat hauraat halkeamat.

Liimalla tilkittynä, tuolin viimeiset hetket huterat.

Murenee jo tuolini, valkoisena säihkynyt.

Sisältä totuus paljastuu, mustaksi hiiltynyt.

Mökin tiilinen piippu

03/07/2015

Mökin tiilinen piippu ilmoitti saunan olevan lämmin, soudin vielä kierroksen tyynellä rannalla. Raikas järven tuoksu ja metsän peilikuva, huusitte jo leikillänne missä viivyn.

Saunan lämpö ja järven raikkaus iholla, isä oli aivan oikeassa puukiukaan erinomaisuudesta.

Grillin lämmössä äiti taikoi taas ihmeitä, istuimme kaikki saman terassipöydän äärellä.

Unohtumattomat tuoksut, rentoutuneet hymyt, taustalla käki laulaa vienosti illasta. Juuri näistä yhdessäolon hetkistä en luovu mistään hinnasta.

Sadeviittani alla

02/04/2015

Hyttikäytävää pitkin, ohitseni kulkevat. Humaltuneet matkustajat päätyvät taas vieraiden ovien taa.

Haukkaan kannella raitista ilmaa, lokit minua tuijottavat. Risteilyisäntä toistaa mikrofoniin sananpartta samaa.

Lyhtyjen himmeät valot, aaltojen pinnalla heijastelevat. Saaret lipuvat unisina ohitseni, pitkin poikin ulappaa.

Jo kiiltelee kansi sateesta, koleaa kevättä lupailevat. Karaoken riitasoinnut, joku ivallisesti nauraa.

Sadeviittani alla vielä, öisen meren kuohujen sanomat. Kuivaa ja kodikasta, kun pisaroilta saan suojaa.

Lokitkin jo kaikonneet, katsettasi minuun tavoitat. Kääriydymme viittani lämpöön lujempaa.

Odotan kadun kulmalla

19/03/2015

Odotan kadun kulmalla, linja-autot puhisevat kiireisinä ohitseni.

Koitan muistaa miltä tuntui heittää talviturkki, laskeutua rohkeana huhtikuiseen rantaveteen.

Nyt aallot soljuvat ohitseni viekkaan viileinä, tyydyn vain seuraamaan sivustakatsojana.

Virran äärellä varjosi kulkee pitkin heräilevää nurmea, muistan parfyymisi taipuvan sitrukseen.

Istahdan horroksesta nousseelle terassille, pidän paikkaa sinua varten vapaana.

Olen joskus elänyt

14/03/2015

Katukivetyksen lovet, irvistävät saumat, katson tarkkaan etten kompastuisi.

Kahviloiden ovet, viehättävät näyteikkunat, joihin kasvoni kerran peilautuisi.

Katulamppujen taotut koristeet, kauniit ja turhat, kuin historia aikaamme kantautuisi.

Olen joskus elänyt, ollut läsnä hetkessä aiemminkin.

Kaikki sivuilla esiintyvä materiaali © Joakim Innilä 2006-2021 ellei materiaalin yhteydessä toisin mainita.

Sisällön, kuten kuvien, tekstien, videoiden ja ulkoasun kopioiminen tai/ja levittäminen ilman lupaa on kielletty.

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästekäytännöistä.