Metrosurffailua

25/07/2012

Torstai on toivoa täynnä, pitäisi löytää siistit ja uudet kengät perjantain klubireissulle. Tiedossa olisi siis reissu Apguejongin ”vähän hienommalle alueelle” ja klubeilla on sielläpäin hieman huolitellumpi pukukoodi. Lähdimme rauhassa metrolla Sinchonista Myeondongiin kiertelemään lukuisia putiikkeja. Varoituksen sana kaikille hieman suurijalkaisemmille: kengät ovat todella kiven alla! Muuten tarjolla on normaalikokoiselle kyllä vaikka ja mitä. Esimerkiksi paidat ja puserot sun muut, joita olen täältä jo hankkinut, sopivat todella mainiosti. Koreakoot esimerkiksi paidoissa ovat yleensä noin 1 tai 2 kokoa pienempiä kuin eurooppalaiset, joten suurikokoisempien voi olla lähes yhtä vaikea löytää vaatteita, kuin minun kenkiä. Numeroni on siis 46, kun täällä suurimmat koot pyörivät siinä 42-43 tietämillä.

Suuntasimme vähitellen takaisin Sinchoniin, josta piipahdin vielä itsekseni metrolla Itaewonissa, tuossa jo etukäteen karttelemassani minijenkkilässä. Joka tapauksessa, ajattelin piipahtaa, kun kuulin että sieltäpäin saattaisi löytyä länsimaisempia kokoja kenkien suhteen. Katukuva oli muuhun Seouliin verrattuna kovin erilainen, kuin eräänlainen mukaelma jostakin elokuvalavastemaisesta downtownalueesta Yhdysvalloissa ja myös ihmiset olivat pääasiassa jenkkejä. 

Kuin englanninkielinen ”kupla” keskellä Seoulia. Vaikka alue ei viehättänytkään niin kengät ainakin löytyivät Adidas-shopista. Hintakaan ei ollut paha, vaikka Salla minua etukäteen länsimaisista merkeistä ja niiden merkkiliikkeistä varoitti. Niiden hinnat siis ovat usein Suomen tasolla. Siistit canvaskengät, jotka kelpaavat hyvin klubillekin, maksoivat sesonkialen ansiosta 41 300 wonia 59 000 wonin sijaan. Eli n. 31,5 euroa.

Onnistuneen löydön jälkeen metroilin tehokkaasti takaisin Sinchoniin ja puolen tunnin päästä olinkin jo takaisin guesthousella. Parin minuutin juomatauko ja paidan vaihto, jonka jälkeen lähdimme porukalla sallan mukana metrolla Sinsaan. 40 minuutin päästä olimme perillä Sinsassa, joka on seuraava asema Apguejongista, joten samaista hienostoaluetta sekin. Kauppoja on moneen makuun, hinnaltaan tosin hieman kalliimpia. Eight Secondsissa teimme kuitenkin edullisia ja hyviä löytöjä. Katukuvassa ihmiset tuntuivat olevan astetta huolitellumpia ja Sallan mukaan ei ole tavatonta, että paikallisia julkkiksia saattaa joskus kävellä vastaan näilläkin alueilla esimerkiksi Gangnamin lisäksi. Suomalaisittain mukavana huomautuksena, Sinsassa sijaitsee Marimekon Seoulin liike, sekä Marja Kurjen myymälä. Suomalainen design on kuulemma hyvässä maineessa.

Söimme todella herkullisen aterian, jossa pääruokana mustekalaa, sekä side disheissa tottakai muutamanlaisia kimchejä, sitä suolaista ”kasvispannukakkua”, ituja, salaattia, riisihyytelöä ja monenmoista muuta. Ravintolassa oli perinteisiä pöytiä, sekä länsimaisia pöytiä. Perinteiset ovat siis hyvin matalia ja niiden ääressä istutaan lattialla. Oli hauska seurata, kuinka korealaiset perheet aterioivat perinteisten pöytien äärellä ja pienet lapsetkin käyttivät syömäpuikkoja kuin mestarit.

Mahat täynnä vyöryimme metrolla takaisin Sinchoniin, jossa piipahdimme paikallisessa baarissa istahtamassa lasillisille. Koko baari innostui, kun musiikkivideonäytöllä rupesi pyörimään paikallinen huumoripoppibiisi PSY:ltä: Gangnam style. Lähdimme porukalla harjoittelemaan muun muassa kyseistä biisiä ja sen liikkeitä läheiseen norebangiin, jossa hauska ja avulias paikanpitäjävaari laittoi meille lisäaikaa. Josko ne laulut eivät sitten menneetkään niin pahasti... tai sitten hän piti meistä ihan muuten vaan!

Tämän päivän metrosurffailun sijaan huomenna tiedossa olisi siis tosiaankin se Sallan järjestämä klubireissu illemmalla, sekä sitä ennen meinattiin vaellella ainakin Ewhan tutuissa maisemissa rennoissa merkeissä. Muuten päivän suunnitelmat ovat vielä hyvin avoimet.

Näihin melodioihin tällä kertaa, 잘 자!

- Joakim