| Portfolio | Joakim Innilä

Runogalleria | Mietelmiä elämästä

Mittaamaton määränpää

08/09/2017

Muistan kirkkaan sinipunaisena hohtavat lenkkarini, kuinka tuntuivat keveinä jaloissa - kiusoitellen kutsumaan, pyörimään vaivihkaa kiihtyvään karuselliin.

Tuulitunnelin lailla liitäen rantaväylä edessäni, rannemittari satelliiteille juoruamassa - sadasosa toisensa perään, kertyy jälleen seuraavaan kilometriin.

Ruskaisten lehtien rapinaan havahduttuani, rauhallinen askel sitä tunnetta muistellessa - haikaillen hyväksyen, etten samaistu enää silloiseen maratoonariin.

Radalta hiljalleen yhä enemmän poikettuani, ympäröivien polkujen kauneutta oppiessa - ymmärrän uteliaana, ettei olennaista ollutkaan kiiruhtaminen maaliin.

Aamukahvikronologiaa

27/08/2017

Aamu valkenee kuuraisena, valonsäteet pyyhkivät puiden lomasta huuruista hallaa.

En ehtinyt huomata, kuinka varkain ruskaiset lehdet jo nurmikenttiä valtaa.

Viimeviikolla aamubussissa, myötäelin muistellen aikoja, joissa koulu jälleen alkaa.

Vaan nyt edempänä vuosissa, uusi ikäluokka niitä polkuja jäljessäni taivaltaa.

Yhä nuori toki ikävuosissa, aamukahvini kuitenkin huvittuneena höyryten vastaa.

Sunnuntaiaamun rauhassa, pohdin salaa, ettei myöhäisilloissa enää ole sitä taikaa.

Elokuun päätöksen aattona, valonsäteet lähestyvät vähitellen kahvikuppini reunaa.

En ehtinyt huomata, kuinka keskiluokkaiset kliseet hiljalleen arkeeni kumartaa.

Tuntemattomalla ovella

04/07/2017

Pyörittelen ajatusta käsissäni hartaasti, sitä ujosti muovaillen ja tarkasti harkiten.

Tavoitat katsettani ovella, silti nostat kätesi kahvalta - punastuen ja viimehetkellä.

Hymyilen hölmistyneen hermostuneesti, aivan kuten ensimmäistä kertaa esittäytyen.

Juuri sellaisella vienolla, samanaikaisesti niin arkana - mutta vihjaten lupaa vietellä.

Elettyämme rutiinia tasaisen varmasti, käsikirjoitetun tarkasti ja tunteita turhia kaihtaen.

Viimein kynnyksellä avaamattomalla, odotamme yhdessä - merkkiä sisään kävellä.

Airistolta äärettömään

04/04/2017

Pysäkkikatoksen lasiseinä hytisemässä, kanssani meren alkuillan viimassa. Siksi pysäkillä viimehetkellä, ettei joutuisi palelemaan kauaa.

Tuttu kuljettaja katsoo minua myötätuntoisesti, lukija piippaa tarmokkaasti leimatessa. Tuttu hämärtyvä maisema, ikkunan suojista silmäillen rauhoittaa.

Samaistuen lähtöään tekeviin risteilijöihin satamassa, ei kuoressani piilevä matkaaja saa toimetonna laiturissa rauhaa.

Kylpee ympärilläni kiitävä kaupunki, yötä tervehtivissä valoissa - ehtymättömään rytmiin häivyttäen teen itseltäni pakoon matkaa.

Vastahakoisena silmukan sulkeutuessa, päätepysäkille laskeutuessa - aluksista viimeinenkin jo Airistolta äärettömään jatkaa.

Hiljaisuuden täyttämässä tilassa

27/09/2016

Kolhiutuneet aterimet kilisevät tarjottimilla, jono pariskuntia ja lapsiperheitä puristaa minua linjastoa pitkin kakofonian vallitessa - jokainen vuorollaan laskeutuen ruotsalaisten pyöryköiden totuttuun ja turvalliseen nostalgiaan.

Ilman kuusiloavainta kasassa pysyen, joskin huterana ja sieltä täältä odottavan onttona, taas selviten kassalle labyrintissa. Silti tiedostaen tämän olevan vasta alkusoittoa sille, mitä seuraa kun ehdin kotiovelleni palaamaan.

Eteisen lamppu tervehtii lämpimänä nuutunutta syysillasta saapuvaa, muut huoneet hämärtävät sateenropinalta piilossa. Hiljaisuuden täyttämässä tilassa, vailla ohjeita - käännän toiveikkaana termostaattia ja ryhdyn palikoita sovittamaan.

Kaikki sivuilla esiintyvä materiaali © Joakim Innilä 2006-2021 ellei materiaalin yhteydessä toisin mainita.

Sisällön, kuten kuvien, tekstien, videoiden ja ulkoasun kopioiminen tai/ja levittäminen ilman lupaa on kielletty.

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästekäytännöistä.