Oletko kokenut sen tunteen, kuin olisit reunalla peläten tippuvasi, mutta samalla toivoen ponnistavasi? Pohtien uteliaana, jos et tippuisikaan, vaan pysyisit pinnalla? Leijuisitkin keveästi ilmassa ja näkisit maiseman niin pienenä ja suloisena....
Ihmettelet mielessäsi, kuinka tuo pieneksi kutistunut maisema olikin käynyt vuosien myötä yllättävän kapeaksi ja rajalliseksi. Nätisti kehystettynä pahvilaatikkoon, juuri sellaiseen pahviseen muuttolaatikkoon, joita taittelit ensiasuntoon muuttamisesta alkaen - kotoisasti ja kompaktisti kaikki mukana. Mutta onhan laatikossa sentään myös kannet.
Entä jos niitä rohkenee raottaa ja tirkistää luottavaisena loitommas? Uskaltaen, oppien ja uudistuen, nähden yhä kauemmas levittäytyvän horisontin.
Se teko itsessään onkin sitten laitojen yli nouseminen ja aavan kokeminen – kuinka se onkaan ihmisluonnolle niin omituista? Tuore ja arvoituksellinen iltatuuli tuoksuu mereltä, sekä viitoittaa horisonttia hiljalleen halkovaa valokeilaa. Majakkasi loiste ei seisahdu koskaan.