Elämä on kuin kirjahylly, jota vuodet täyttävät nide kerrallaan.
Sivuja ei pidä säästellä, vaan elää jokainen päivä silloin, kun sen hetki ja paikka on.
Vuodet ovat armollisia ja kipeätkin päivät nivoutuvat ainutlaatuiseen tilkkutäkkiin.
Lopulta kultareunaiset sivut muodostavat kirjan, joka erottuu muiden joukossa lempeästi ja lämpöä hohkaten.
Vähä vähältä, hyllyä täyttäen, niteet kultaa loistaen.
On siis hyvä muistaa, kansi menneen sulkea, kun uusi nide jo vanhaa seuraa.