Airistolta äärettömään

04/04/2017

Pysäkkikatoksen lasiseinä hytisemässä, kanssani meren alkuillan viimassa. Siksi pysäkillä viimehetkellä, ettei joutuisi palelemaan kauaa. 

Tuttu kuljettaja katsoo minua myötätuntoisesti, lukija piippaa tarmokkaasti leimatessa. Tuttu hämärtyvä maisema, ikkunan suojista silmäillen rauhoittaa. 


Samaistuen lähtöään tekeviin risteilijöihin satamassa, ei kuoressani piilevä matkaaja saa toimetonna laiturissa rauhaa. 

Kylpee ympärilläni kiitävä kaupunki, yötä tervehtivissä valoissa - ehtymättömään rytmiin häivyttäen teen itseltäni pakoon matkaa. 


Vastahakoisena silmukan sulkeutuessa, päätepysäkille laskeutuessa - aluksista viimeinenkin jo Airistolta äärettömään jatkaa.

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästekäytännöistä.