Rannekelloni raskas, ei tunne enää aikaa

05/08/2015

Puunrunkojen varjojen lomassa, sinä pitkin nurmikenttää.

Puistonpenkin laidalla, kisaat kanssani tuijotuskilpaa.


Jalavan karhean kahinassa, haikailtua iltapäivää.

Rannekelloni raskas, ei tunne enää aikaa.


Kätesi hellässä lämmössä, ajatukseni hetkessä lepää.

Varmana kulkea vierelläsi, muuta sydän ei kaipaa.

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästekäytännöistä.