| Portfolio | Joakim Innilä

Namsan – Seoulin huipulla

29/07/2012

Lauantaina lounastimme kolmistaan Ritan ja Sallan kanssa Ewhassa korealaistyylisessä kiinalaisessa ravintolassa. Hauska huomio verrattuna korealaisiin aterioihin joita olemme viikon aikana syöneet, että kiinalainen on paljon makeampaa ja miedompaa.

Aterioituamme piipahdimme takaisin Sinchoniin, josta lähdimme kuuden maissa metrolla Euljiro Il-gaan josta kävelimme jokusen matkaa Namsanin juurelle. Siitä nousimme noin tunnin moniosaisen jonottamisen jälkeen kaapelivaunulla Namsanin huipulle. Maisemat olivat jo siinä vaiheessa upeita, kun aurinko rupesi painumaan horisonttiin. Näin välihuomiona, paikka itsessään ei ole mikään miellyttävin kokemus, sillä jonot todella ovat aivan uskomattomat, paikka on täysin ylikaupallistettu ja tottakai pakattu täyteen vyölaukkuturisteja. Toisaalta, maisemien katsomiseen paikka on elementissään. Noin 40 minuutin lisäjonotuksen jälkeen pääsimme itse tornin huipulle. Alle levittäytyi kaupunki, joka kylpi auringonlaskun valossa ja jatkui silmänkantamattomiin ja siellä täällä vuoret kumpusivat keskeltä kaupunkia. Kiertelimme ympäri tornia ja lopulta auringon laskeuduttua näimme Seoulin myös ”by night”. Kaupunki ei todella koskaan nuku! Jokusen aikaa näkyä ihasteltuamme huomasimme, että näiden jonojen kanssa tulisi pian jo jonkin verran kiire, sillä parin tunnin päästä olisi pitänyt tavata Maria ja Angela U-Plexilla Sinchonissa. Jonotimme tunnin verran hissiin tornissa, jonka jälkeen kaapelivaunuun olisi ollut toinen tunnin jono. Mietimme että jos nyt koitettaisiin säästää aikaa ja kävellä jonottamisen sijaan. Niinpä lähdimme kävelemään portaita, kuten muutkin ja niinpä ”me vahingossa koko vuoren, onko tämä paha?” Eli kiersimme mystisesti melkein koko vuoren... Moisen seikkailun jälkeen löysimme viimein Yaksun metroaseman ja hyppäsimme kiireenvilkkaa oranssille linjalle ja vaihdoimme Euljiro Sam-gassa vihreälle linjalle. Olimme hieman myöhässä, mutta heilläkin oli kuulemma onneksemme ollut hidasteita matkassa, joten jatkoimme siitä porukalla ja paremmalla onnella kohti Hongikia. Hongikissa istahdimme jazzbaariin fiilistelemään ja jatkoimme vielä japanilaiseen istuskelemaan. Söin japanilaisessa myös takoyakia, joka oli siis jonkinmoista paistettua ja täytettyä mustekalaa. Herkullista kuitenkin.

Oikea seikkailupäivä takana siis!




Näihin korkeuksiin tällä kertaa!


- Joakim

Hylkää
Hyväksy

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästekäytännöistä.