| Portfolio | Joakim Innilä

Runogalleria | Mietelmiä elämästä

Vaihdat katseen

22/08/2013

Näen sut paikoissa joissa et nähdyks’ tulla tahdo, siksi yössä nauramme salaa, hiljaa.

Jos isäsi tietäis’ kenen kanssa kuljet, yön valjetessa naurun tukahduttaa.

Juostaan yhdessä pellon poikki, läpi aamukasteisten ohranvarsien.

Ne hyväilevät jalkapohjia, taipuvat rytmiin huurteessa hengityksen - kiihtyneen.

Rantaviivan viileydessä, taivaanrannan jo heräillessä,

vaihdat katseen pakahtuneen, ujon, silti rakastuneen

- katse viipyy vaan.

Kuulen sinut sängyn laidalta, kerrot tarinoita vailla sanoja - piirrät ne selälleni.

Jos aamulla saapuisi talvi, kääriytyisit vaan peittoon lujempaa, lähelleni.

Juostaan yhdessä hangen poikki, läpi peittyneiden heinänkorsien.

Narske jalkapohjissa, lumi tarttuu silmäripsiimme hiljaa laskeutuen - leijaillen.

Rannan kalliolla jäätyneellä, yön tähtikannen sitä peittävällä,

vaihdat katseen pakahtuneen, ujon, silti rakastuneen.

Viatonta

19/08/2013

Kahvikuppi rikkoutunut, lattialla levällään - en edes juo kahvia.

Tukka pörröllään aamiaispöydässä, huokuu tyytyväistä hiljaisuutta.

Siristelevä hymy kulmien alta, leikitellään katseilla.

Pientä, kotoisaa, viatonta.

Ei voi ostaa, ei paikata tavaralla.

Silmät toista seuraavat

20/07/2013

Silmät toista seuraavat, katseeni välkettä avaruudessa.

Missä mitään ei pitäisi olla, on siellä kuitenkin kaikki. Kieppuen kanssasi rannalla kuljen, aamukasteessa elämääni sut suljen - lähellä olet, niin lähellä olen, niin hiljaa.

Silmät toista seuraavat, katseeni liekkejä sydämessä.

Missä tulta ei pitäisi olla, on siellä kuitenkin roihu. Kieppuen kanssasi rannalla kuljen, päivän loisteessa elämääni sut suljen - lähellä olet, niin lähellä olen, niin hiljaa.

Silmät toista seuraavat, katseeni lempeä viipyilevä.

Missä sinua ennen ei ollut, olemme välkettä avaruuden. Kieppuen kanssasi rannalla kuljen, illan kajossa elämääni sut suljen - lähellä olet, niin lähellä olen, niin hiljaa.

Lähellä olet, niin lähellä olen, niin hiljaa.

Kiireettömällä hetkellä

01/01/2013

Nojaan kaiteeseen katsellen esteetöntä näkymää järven yli. Rantaviiva pujottelee viileänä kannatellen järven jäistä, lumen peittämää kattoa.

Värikkäät valojuovat ja kultaiset palmut valaisevat rannan päättymättömiltä tuntuvia kukkuloita. Nousten yhä korkeammalle toinen toisensa jälkeen, kunnes ne piiloutuvat paksuun pilviverhoon. Hyvästelevät minut värikkäillä välähdyksillä pilvien takaa koettaen jäljitellä ukkosta.

Vuosi on taas vaihtunut, kuukaudet kuluneet. Kiireettömällä hetkellä vauhdin ja ajan kulun saattaa huomata - keskeneräiset asiat ja ystävät vailla riittävää huomiota. Sammutan parvekkeen valon, mutta sytytän sen toisaalla.

Olenko siellä vieläkään?

14/06/2012

Pyöräilen aamu-usvassa,

viileiden, utuisten pihojen ohi.

Ne hengittävät jähmeinä, hiljaa.

Keltaiset lehdet, punertavat pihlajanmarjatertut ja kuihtuneet mansikanversot.

Missä olen?

Järven sumuseinä sulkee syliinsä, rannalta pellonreunaa seuraten.

Pysähdyn viimein hallaiseen pihaan. Palelen.

Olenko siellä vieläkään?

Kaikki sivuilla esiintyvä materiaali © Joakim Innilä 2006-2021 ellei materiaalin yhteydessä toisin mainita.

Sisällön, kuten kuvien, tekstien, videoiden ja ulkoasun kopioiminen tai/ja levittäminen ilman lupaa on kielletty.

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästekäytännöistä.