Keskiviikko - kuumin päivä koko viikkoon! Lämpötila huitelee varjossa 36 tietämillä ja aurinko porottaa niin kovalla voimalla, että 15 minuuttia metrosta noustuamme päässä alkoi heittää jo pahasti. Lähdimme siis aamulla metrolla Sinchonista City Hallille, josta kävelimme valtaväylää Seoulin suurimmalle palatsille Gyeongbokgungille. Kävelymatkan varrelle mahtui paahtavaa kuumuutta, sekä esimerkiksi poliisien ympäröimä Yhdysvaltain suurlähetystö. Luulimme paikkaa aluksi vankilaksi, kun ikkunoissa oli kalterit, piikkilanka-aidat muurien päällä, lukemattomia kameroita ihan kävelykadullakin muurin edustalla, sekä kymmeniä poliiseja. Pihassa kuitenkin liehui jenkkilippu, sekä seinässä nökötti lähetystökyltti. Epäselväksi jäi, oliko turvatoimien tarkoitus pitää jenkit muurien sisällä, vaiko muut poissa sieltä... :)
Gyeongbokgung on suurin ja tärkein palatsi Seoulin viidestä suuresta palatsista. Se on rakennettu alunperin Jonseon dynastian aikana vuonna 1394 ja restauroitu huolellisesti sotien jälkeen.
Palatsin edustalla pääsimme heti todistamaan vahdinvaihtoseremoniaa. Mahtava näky, kun sotilaat marssivat perinteisen musiikin tahdissa Hanbokeihin pukeutuneina. Palatsin ensimmäisellä portilla jäimme hetkeksi varjoon muiden tavoin ja kuvailin hieman sisäpihaa ja edessänäkyvää valtaistuinsalia. Havahduin kun jotkut kiinalaiset rupesivat kovasti kuvaamaan minua ja liukenimme paikalta aika nopeasti karkuun. Pitäisihän siitä luultavasti olla otettu, että yksi hikinen ja nestevajeinen länsimaialainen kundi kamera kourassa kiinnostaa heitä enemmän kuin vuosisatoja vanha jättimäinen palatsi heidän ympärillään.
Upean palatsin yhteydessä oli myös todella laaja National Museum of Korea, joka piti sisällään useita näyttelyitä Koreasta ja korealaisista. Olin havaitsevinani joitakin yhteyksiä suomalaisten ja korealaisten esihistorialliselta ajalta, esimerkiksi metsästys- ja kalastuskulttuuri sekä niihin liittyvät työvälineet olivat todella samankaltaisia. Sanotaanhan sitä, että Suomella ja Korealla on muinaisia yhteyksiä kielenkin kanssa, kun Mongolian nurkilta molemmat kansat ovat aikanaan eriytyneet. Korealaiset kuitenkin kehittyivät nopeasti ja jo 1300 luvulla heillä oli kirjapainosysteemi käytössä. Eli Eurooppa tuli sen osalta semmoiset sata vuotta jäljessä. Vaikka maa oli jo varhain kehittynyt, Jonseon dynastian päätyttyä Japanin invaasioon 1910, sekä 1950 luvulla maan kahtia repinyt Korean sota köyhdyttivät koko niemimaan. Olikin pitkään niin, että pohjoinen elintaso nousi Neuvostoliiton ja Kiinan avustuksella nopeammin. Eteläinen elintaso kuitenkin nousi 50-luvun lopulta alkaen jenkkien tukeman jälleenrakentamisen, mutta kunnolla vasta 60-luvun lopun tehokkaan teollistumisen ja viennin kasvun, sekä lopulta länsimaisten bisnestapojen omaksumisen jälkeen. Tällä hetkellä Etelä-Korean BKT onkin maailman 13. suurin, eli elintaso on hyvin korkealla. Samalla pohjoinen kituuttaa nykyisellään elintasoltaan maailman viimeisimpien joukossa. Vertailun vuoksi Suomen BKT on sijalla 34. Pitää kuitenkin muistaa, että Suomessa ihmisillä on tukiverkkona sosiaalitoimi ja -tuet, joita Koreassa taas ei ole. Sosiaalitoimen puute on Korean menestyksen ja varallisuuden kääntöpuoli. Eli vanhuksia näkee täällä paiskimassa töitä esimerkiksi lakaisemalla katuja, keräämällä roskia tai katukojua pitämällä. Huono-osaisia saattaa nähdä norkoilemassa syrjäisillä sivukujilla tai etäisillä metron kävelytunneleilla. Ikävää nähtävää, mutta mitään vaaraa heistä ei ole kuitenkaan ollut. Mutta se siitä pikku historian ja yhteiskuntaopin kertauspaketista!
Korventavan, mutta onnistuneen palatsi- , sekä museokierroksen jälkeen palasimme Sinchoniin guesthouselle, jossa vilvoittelimme pari tuntia. Siitä matka jatkui shoppailukierrokselle Myeongdongiin, josta löytyikin taas kerran muutamia löytöjä. Myeondong on tuntunut esimerkiksi Dongdaemunia ja Namdaemunia mukavammalta ostosalueelta sen siisteyden ja selkeyden vuoksi. Katukojut ovat siististi, kauppakeskukset selkeitä ja eurooppalaistyylisiä. Siten alueella on ainakin omasta mielestäni mukavampi seurata menoa ja ostostella.
Parin tunnin kierroksen jälkeen palasimme taas pyörähtämään guesthousella, josta lähdimme illalla Sallan ja Jongzen kanssa syömään sushia. Eli tällä kertaa hieman japanilaista vaihteen vuoksi. Sushia en tosin ole koskaan maistanut ennen, joten uusi kokemus minulle, hyvä sellainen! Aito sushi maistui mainiolle - lohi ja rapu nappasivat eniten. Jatkoimme vielä porukalla jäätelölle Caffe Beneen, jonka jälkeen päätimme illan läheiseen peliluolaan. Päivä olikin mukava päättää Ritan voittamiseen ilmakiekossa.
Tapahtumarikas päivä siis takana, näihin tapahtumiin tällä kertaa!