Aamukahvikronologiaa

27/08/2017

Aamu valkenee kuuraisena, valonsäteet pyyhkivät puiden lomasta huuruista hallaa.

En ehtinyt huomata, kuinka varkain ruskaiset lehdet jo nurmikenttiä valtaa.


Viimeviikolla aamubussissa, myötäelin muistellen aikoja, joissa koulu jälleen alkaa.

Vaan nyt edempänä vuosissa, uusi ikäluokka niitä polkuja jäljessäni taivaltaa.


Yhä nuori toki ikävuosissa, aamukahvini kuitenkin huvittuneena höyryten vastaa.

Sunnuntaiaamun rauhassa, pohdin salaa, ettei myöhäisilloissa enää ole sitä taikaa.


Elokuun päätöksen aattona, valonsäteet lähestyvät vähitellen kahvikuppini reunaa.

En ehtinyt huomata, kuinka keskiluokkaiset kliseet hiljalleen arkeeni kumartaa.

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästekäytännöistä.