Aamun pakkasissa hytisen, tuli talvi myöhässä, yllättäen.
Hetkellä jolloin en sitä enää edes odottanut.
Silmäripset jäässä kompuroiden luentosaliin, naurahdat ystävällisesti.
Käsissäni kolmet lapaset päällekäin, niistäkään hyötyä erityisemmin.
Jo kolmatta kappaletta, luemme toistaen saksan sanoja.
Kuulemma kauniita, mutta niin kulmikkaita. En muistanut juoda aamukahviani.
Lasiovien takana huurteiset puut ja aamun yritteliäs sinerrys.
Piristyn ja suljen vihkoni, kiedon hieman vastahakoisesti kaulahuivia ympärilleni.
Etsin hetken hanskojani, asettelen ne tarkasti ja avaan oven.
Äännähdän kasvoilleni lyövästä kuurasta,
askel toisensa jälkeen, nautin hetken hiljaisuudesta.