Kynttilän patinoitunutta pintaa, lämpimänä hehkuaan virtaa.
Viinilasimme lepäävät kiireettöminä pöydällä, pinnan väreillessä hiljalleen kultaa.
Viimeiset verkkaiset puheenvuorot, saavat hymyilemään muistot menneestä.
On aika kiittää ja maailmaan nousta, kavuta valtamerilaivaan turvaisasta veneestä.
Lähdön haikea hetki kun koittaa, välimatkakaan sidettämme ei voisi poistaa.
Mieli luottavaisena kunhan polkusi taas kohtaan, jälleen jokaisen hetken saamme taas muistaa.