On hetkiä, jolloin on aika pysähtyä ja miettiä mikä elämässä on itselle tärkeää, mitä elämä on ja mitä se todella merkitsee. Joskus pysähdys käy äkisti, toisinaan tarkoituksenmukaisesti suunnitellen. Elämä ei kuitenkaan koskaan noudata valmista käsikirjoitusta - siinä sen täydellisyys juuri piileekin.
Kun pysähtyy, voi viimein herätä ja löytää itsensä yllättäen sieltä missä on hyvä olla, keskittyä asioihin joita ei ennen ehtinyt nähdä, huomata olevansa siellä mihin kuuluu - ja olla vapaa. Joskus vapaus ja täydellinen elämä voivat piillä siellä missä niitä ei olisi aiemmin kuvitellut olevan; koulun penkillä, syyssateessa ilman sateenvarjoa tai maatessa sairaalan vuodeosastolla.
Sinä hetkenä voi viimein antaa itselleen luvan, luvan sallia sekä elämän että itsensä sellaisina kuin ne todella ovat. Voi jättää lämpimästi hyvästellen taakseen kaiken sen minkä vuoksi kadotti jotakin olennaista - oman itsensä.
Elämää ei eletä muita varten - vaan muiden kanssa sen viettäen. Elämä on oma ja ainutkertainen.