| Portfolio | Joakim Innilä

Olen vapaa viimein

02/11/2014

Märät hiutaleet ikkunanpintaa valuen,

jätän taakse sen tyhjän ja entisen.


Kylmän harmaana takaisin tuijottaen,

minua luoksensa vielä kutsuen - vaan palaa en.


Kaivan kompassini pölyisen, sen päättäväisenä puistellen.

Hautaamani unelmat - viimein ne kartalleni sijoittaen.


Käännyn pois ääreltä ikkunan, tunnen voimalatauksen valtavan.

Olen vapaa viimein, katsohan,

siispä lusikka kauniiseen käteen - tästä elämäni aloitan.

Hylkää
Hyväksy

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästekäytännöistä.