Vapaapäivä. Melkein kuukausi kulunut siitä, kun rupesin muuttamaan tänne omaan kämppääni. Eihän se muuttaminen tosiaan vienyt ”kuin” viikon... Aina hissukseen raahailin tavaraa isän autolla.
Vaikutelmat ovat olleet hyvät kyllä; hyvässä kunnossa tilat (lukuunottamatta rapistumaan päässyttä vessan tapettia, joka sekin toivottavasti kohta vaihdetaan) ja uudet lattiat on, mukava ympäristö ( juuri pari tuntia sitten kävelin muutamia kilsoja ympäriinsä katselemassa, 19° lämmintä, kello 22:30, aurinko kajastaa = ihan kuin Madeiralla konsanaan! ) ja hyvä tuttu kämppis, jo lukioaikojen kaveri!
Ehkä tärkeintä kuitenkin se että on tullut tehtyä tästä kämpästä ja omasta huoneesta oman näköisensä sitten, että viihtyy ja mukava viettää aikaa. Oma pikku kotikolo.
Kun arjen on saanut pyörimään, ei sitä ole edes huomannut oikeastaan. Kivuttomasti kaikki siivoilut ja kokkailut menee (ellen tee jotain tosi randomia ruokaa, eilen tuli tehtyä mainiot lasagnet, ilman että edes leikkelin peukaloani uudestaan auki). Sen on huomannut, ettei sellaista tyhjää aikaa oikein jää. Tulee tehtyä tietenkin opintoja, jotka tosin kohta loppuu kunhan harjoitustyöstä palautetta tulee, tulee käytyä töissä, ensi kuussa yhä tihenevin määrin ( onneksi on työ missä viihdyn ja on mukava olla! ), ja tulee tehtyä täällä kämpällä kotiaskareita sitten, kun ei niitä enää kukaan minun puolesta tee :) . On kyllä kieltämättä todella mukava piipahdella kotona vanhempia, sisaruksia ja koiria moikkaamassa ja viettämässä aikaa. Lapsuudenkoti on kuitenkin aina se ”oikea” koti, onneksi se ei ole kuitenkaan kaukana!