| Portfolio | Joakim Innilä

Runogalleria | Mietelmiä elämästä

Kirjoittaa sanan

03/07/2009

Kirjoittaa sanan, kumittaa sen. Vilkaisee taakseen, huokaisten.

Aloittaa taas, sen valmiiksi saa. Rypistää lapun, tuhahtaa.

Vilkaisee taakseen uudestaan, katse kohtaa mut. Arastelee ja kääntyy, kerää monisteniput.

Kun kello soi ja tunti loppuu, nousee hän ja käytävään poistuu.

Pulpetillaan paperilappu, hyljättynä ja rypyssä. Odottaa mua nimi sen pinnassa.

Mytyn avaan ja lämmön sen, leviävän muhun havaitsen.

Lapussa lukee "Sua rakastan, vierelleni tarvitsen."

Laituri

04/01/2009

(Jatkoa runolle Virta)

Virta jatkaa pauhuaan, se pauhaa kaikella voimallaan.

Jonkun vene rantaan lipui, mikä lienee ongelma? Tuollaista tilannetta maalta käsin hankala on kokea.

Ehkä jopa onnellisena saarella seisoskelen, silti veneeseen haikaisin.

Kun laiturilla seison ja venettä etsiskelen, mietin mihin niistä edes uskaltaisin.

Tunteeni tuntuvat olevan solmussa, helpointa on pysyä saarella. Tiedän, että tällä keinolla kuitenkin saan vain sydämeni murskattua.

Tätä hiljaista tukahtumista ei kukaan voi kestää, täytyisi siis rohkeasti veneeseen koittaa. Laiturilla huomaan taas kuinka pääni minua estää, haluanko varmasti pelkoni voittaa?

Virta

05/04/2008

Virta pauhaa lakkaamatta, se virtaa nopeasti kuljettaen lukemattomia veneitä.

Välillä veneet rantautuvat, välillä laskevat vesille.

Rannalla yksinäinen purjehtija, ottaa kaukoputken esille.

Jokin vene saattaa kulkea hieman epäröiden, toiset varmasti ja määrätietoisesti eteenpäin. Muutama siellä täällä pyörähdellen, kuin löytöretkellä suinpäin.

Itse seison saarella keskellä virtaa. Ohitseni lipuu vene toisensa jälkeen, osan niistä tuntien, mieli hiukan haikaillen.

Virta elää omaa elämäänsä, otan kaukoputken esille.

Pysyn saarellani, muutama vene lähti taas vesille.

Virta pauhaa lakkaamatta, se on rakkauden virta.

Hiljaisuus

02/09/2007

Hiljaisuuden varjo peittää maan, sen maan joka viikko sitten vihersi.

Aurinkoisen sinisen taivaan, senkin se pimensi.

Kadut kiiltävät sateen kastelemina, kuin ne olisivat hyljättyjä ja yksin.

Näin tuntuu käyvän aina uudelleen, syksyisin.

Varjo kietoutuu ympärilleni yhä tiukemmin, luulen jo etten voi hengittää.

Itselleni valhetta tarjoan, "tämä on osa elämää".

Tyhjä paikka

30/04/2007

Vaikka elämä rikkaalta ja täydelliseltä tuntuu, välillä on olo, että jotain puuttuu.

Sitä pohdin, mietin ja ajattelen, päähäni saan ajatuksen.

Rakkaus, se oikea rakkaus, mitä elämäänsä on kaivannut, se puuttuu.

Tätä haikaillen yrittää jatkaa, silti se kaihon nostattaa pintaan.

Kuin vesi, kaiho valuu päästä varpaisiin ja laskee uusiin ajatuksiin.

Yksinäinen olo, se tyhjä kolo sydäntäni kaihertamassa, on sysättävä syrjään. Eihän poika nyt voi haikeuttaan näyttää.

Harmaalta joskus tuntuu arkeni, silti hymyilen ja sillä suljen mieleni.

Kaikki sivuilla esiintyvä materiaali © Joakim Innilä 2006-2021 ellei materiaalin yhteydessä toisin mainita.

Sisällön, kuten kuvien, tekstien, videoiden ja ulkoasun kopioiminen tai/ja levittäminen ilman lupaa on kielletty.

Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästekäytännöistä.