Kesähelteissä tuli nyt opittua, että pimentävä rullaverho pimentää juu, mutta käristää huonetta kivan kesäisessä 32° lämmössä. Niinpä käväisin uudet sivuverhot hommaamassa paneeliverhojen tilalle. Testasin ja ei ollut niin kuuma huone enää ja silti sai varjoa auringolta! ( esteettisestikin mukavammat..)
Vapaapäivä. Melkein kuukausi kulunut siitä, kun rupesin muuttamaan tänne omaan kämppääni. Eihän se muuttaminen tosiaan vienyt ”kuin” viikon... Aina hissukseen raahailin tavaraa isän autolla.
Vaikutelmat ovat olleet hyvät kyllä; hyvässä kunnossa tilat (lukuunottamatta rapistumaan päässyttä vessan tapettia, joka sekin toivottavasti kohta vaihdetaan) ja uudet lattiat on, mukava ympäristö ( juuri pari tuntia sitten kävelin muutamia kilsoja ympäriinsä katselemassa, 19° lämmintä, kello 22:30, aurinko kajastaa = ihan kuin Madeiralla konsanaan! ) ja hyvä tuttu kämppis, jo lukioaikojen kaveri!
Ehkä tärkeintä kuitenkin se että on tullut tehtyä tästä kämpästä ja omasta huoneesta oman näköisensä sitten, että viihtyy ja mukava viettää aikaa. Oma pikku kotikolo.
Kun arjen on saanut pyörimään, ei sitä ole edes huomannut oikeastaan. Kivuttomasti kaikki siivoilut ja kokkailut menee (ellen tee jotain tosi randomia ruokaa, eilen tuli tehtyä mainiot lasagnet, ilman että edes leikkelin peukaloani uudestaan auki). Sen on huomannut, ettei sellaista tyhjää aikaa oikein jää. Tulee tehtyä tietenkin opintoja, jotka tosin kohta loppuu kunhan harjoitustyöstä palautetta tulee, tulee käytyä töissä, ensi kuussa yhä tihenevin määrin ( onneksi on työ missä viihdyn ja on mukava olla! ), ja tulee tehtyä täällä kämpällä kotiaskareita sitten, kun ei niitä enää kukaan minun puolesta tee :) . On kyllä kieltämättä todella mukava piipahdella kotona vanhempia, sisaruksia ja koiria moikkaamassa ja viettämässä aikaa. Lapsuudenkoti on kuitenkin aina se ”oikea” koti, onneksi se ei ole kuitenkaan kaukana!
Huhtikuuhun mahtui kaikenlaista. 7 päivä tuli 20 vuotta täyteen ja aikas otettu olo ,kun tällaista wanhaa kurppaa vielä muistettiin! Paras muistiainen oli kyllä äidin kirjoittama tarina lapsuudestani ja mitä kaikkea on silloin tultu sekoiltua tai muuten vaan tehtyä, aivan loistava!
Myös pikkusiskon synttäreitä vietettiin, 24 päivä. Sillähän tuli 18 vuotta täyteen, ei uskoisi. En usko että moni unohtaa sitä iltaa, kun kauhean usein tuolla limusiinilla ei tule juhlimaan lähdettyä.
Luentojen ja tenttien ohella kalenteriin ilmestyi nyt pitkästä aikaa armeijan jälkeen myös työvuorot, oli todella hienoa palata työskentelemään hyvien työkavereiden ja mukavien asiakkaisen kanssa!
Kaikkein massiivisimpana ja käänteentekevänä asiana tässä on kyllä nyt jyllännyt muuttovalmistelut. Sain tuossa asuntotarjouksen KOASilta ja muutto on nyt toukokuun alusta hissukseen kunhan kalenterilta kerkiää. Eli Ikeassa on visiteerattu ja tavaroita pakattu. Todella mukavalta vaikuttaa tuo asunto, hyvällä paikalla ja hyvässä kunnossa!
Tässä vaiheessa kun muutto on nyt sitten edessä, on tullut viimeistään huomattua, miten tärkeitä ihan käytännössä kaikki perheen, sukulaisten, kaverien ja tuttujen antamat lahjat esimerkiksi ylioppilasjuhlistani ovat! On laadukkaat aterimet, astiat ja ruoantekovälineet jo valmiiksi, hienoa! (ja jos se ruoka sattuu loppumaan niin ei kotikaan ole kaukana...) Mutta kunhan muuton olen saanut valmiiksi ja sisustettua ylivoimaisella opiskelijan rajattomalla tahdonvoimalla, sopivalla maulla ja rajatulla budjetilla, niin pistän tänne joitain kuvia sun muuta, miten homma etenee.
Valokuvia on muutama työn alla, niitä tulossa muuttokiireiden hellittäessä.
Suojelumiehen paperit taskussa lompsin siviiliin 7.1 ja heti maanantaina 10.1 alkoi opinnot Jyväskylän yliopistolla tietojäsjestelmätieteissä, eli kauppatieteiden kandidaatiksi näin aluksi. Ei siinä kauaa ehtinyt miettiä ja ihmetellä kun uusi haaste jo alkoi, mutta hyvä vaan, tuulta purjeisiin!
Intistä jäi oikeastaan hyvät muistot, suojelumiehen hommat olivat mukavan erilaisia, hyödyllisiä ja vähän haastavampiakin; sammutustyötä, pelastustyötä, puhdistustehtäviä... Hienoja kokemuksia jäi esimerkiksi metsätetseiltä ja muista harjoituksista (niin se aina on että jälkeenpäin sen vasta hahmottaa). Se oudoin pointti kotiutumisessa oli vapaus valita ja tehdä päätöksiä. Kun sitä ei ole puoleen vuoteen tehnyt niin hieman kesti saada itsensä täyteen vauhtiin.
Yliopistossa on ollut oikein mukavaa, hienot tilat Agoralla ja loistava opiskelijaporukka! Erityisesti tietojärjestelmätieteiden ainejärjestö Dumppi on aivan loistava! Hyvällä meiningillä hyvässä seurassa! Edelleen odottelen sitä kämppää KOASilta, toivottavasti vapautuis tässä piakkoin.
Tänään jäljellä 1 aamu. Nyt on kyllä ”wäbä” jos joskus! Eilen vietettiin kaikkien kotiutuvien kesken kurssijuhlaa. Suojelukomppanian voimin vietettiin vielä illalla veljesiltaa muistellen kulunutta armeija-aikaa ja otettiin vähän rennommin. Tämä päivä oli omistettu pääasiassa ”morttisäkin” pakkaamiselle. Samanlaisessa säkissä aikoinaan alokkaana kaikki intin vermeet kannettiin yksikköön ja tupaan. Ihme kyllä ne kaikki tavarat sai mahtumaan sinne kaappiin (siihen lisäksi tuli vielä pelastus- ja suojeluvarusteet, eli kaapissa todella OLI täyttä!). Nyt ollaan taas siinä lähtöpisteessä mistä kaikki alkoi päivänä 1, paitsi kaikki muu on muuttunut (eli se silloinen alokas). Tuvassa soi lähtöhenkiset biisit ja mielet ovat aikas iloiset jokaisella, huomista odotellessa!
Ja aivan uusi alkaa huomenna! Vuosi 2010 on tosiaan ollut aikas käänteentekevät 365 päivää elämässäni. Ensiksi valmistuminen ylioppilaaksi, sitten varusmiespalvelus. Varusmiespalveluksen aikana olen huomannut itsessäni henkistä (ja myös fyysistä) kasvua. Palveluksessa stressinsietokyky kasvaa ja ongelmanratkaisukykykin, vaikkei omia oivalluksia suuremmassa mittakaavassa tuoda julki. Fyysinen liikuntakoulutus on ollut mainiota ja luontevaa, reippaasti aikaa harrastaa uusia lajeja ja ylläpitää vanhoja. Erityisesti perusaskareet iskostuvat jokaiselle; tilojen ja varusteiden puhtaanapitoa, tarkkuutta, sekä järjestelmällisyyttä. Vastuuntuntoa. Näinollen sanonta ”armeija tekee pojista miehiä” pitää edelleen paikkansa!
Vuosi 2011 myllää monet asiat uusiksi; pitää pian totuttautua yliopiston opintotahtiin, tasapainotella opintotukien ja työn välillä. Tavoitteissa olisi myös muutto jossain vaiheessa kun KOAS:ilta asuntoja liikenee. Paljon uusia asioita siis!
No, innolla odotellen kohti uutta vuotta! Toivottavasti myös jokainen teistä löytää jotain uutta, arvokasta, pientä tai suurta - iloittavaa elämässään. Hyvää, mieleenpainuvaa uutta vuotta 2011 jokaiselle!
Aloittelin fiilistelemään joulua aatonaattona, kun pääsin kasarmilta joululomille. Oli oikein kompakti kotijoulu, sisarukset matkoilla, joten vietimme rauhallista joulua vanhempien ja koirien kesken. Kyllä taas kerran tuli syötyä hyvin, veisattiin joululauluja isän kanssa useilla kielillä - jopa reviteltiin vähän italiaksi taiteellisilla vapauksilla.
Joulunaika on mukavaa, rauhoittumisen ja pohtimisen aikaa. Eritoten tänävuonna sen merkityksen huomaa kaiken taistelutiimellyksen sun muun lomassa. Nyt välipäivät tulee vietettyä kotona kun käytän kertyneitä lomia pois (onneksi niitä säästyi tänne loppupäähän reippaasti). Seuraavaksi kohti uutta vuotta ja taas uutta sivua elämässä, mutta tästä sitten lisää vuodenvaihteessa.
Viimeisen kahden viikon varrella on tapahtunut kaikenlaista, päällimmäisenä oli Itsenäisyyspäivän vietto maanantaina. Tuolloin olin Kuopiossa jossa sain kunniatehtävänä edustaa Pioneerirykmenttiämme moottoriohimarssissa Itsenäisyyspäivän paraatissa. Niinpä ajelin paraatissa maastohiluxilla peräkärryssä pomminraivaajarobotti. Taas yksi hieno kokemus elämään!
Eilen vietettiin sotkussa pikkujouluja, oli kinkkubingoa ja laulua ja torttua iskettiin tiskiin. Rupeaa jo joululomat paistamaan mielessä! Huomennahan toki pikku viikonloppulomille ja siitä sitten viimeiseen sotakoitokseen.
Kuvakoosteita taas työn alla, tarkoitus olisi julkaista loppusodan jälkeen lomilla.
Yotubesta löytyi pätkä moottorimarssista. Pioneerirykmentti näkyy kohdasta 9:16 eteenpäin.
Tänään jäljellä 37. Istun sotkussa ja katselen pimeää ikkunaa, kello on 19:03. Ikkunalle on ilmestynyt kynttelikkö, ei ole enää kauaa jouluun!
Eikä ole enää kauaa reserviinkään. 37 aamua ei todella ole enää paljoa ja siinä vaiheessa, kun joululomille lähden, on homma oikeastaan jo taputeltu. Tässä nyt pari viikkoa putkeen kasarmilla ja sitten pikku viikonloppupyrähdys lomilla ennen loppusotaa. Siinä onkin sitten viimeinen näytön paikka mitä suojelumies osaa!
Nyt on käynnissä kova jännääminen löytyykö KOAS:ilta kämppää kevääksi. Kova hinku olisi jo omaan asuntoon. Tuntuisi luontevalta askeleelta näin armeijan jälkeen ja yliopiston alkaessa...
Pysykää takan äärellä, ulkona on kylmä nimim. metsässä on tullut rämmittyä taas jonkun verran =).
Koivut haalistuvat, ilma harmaantuu, usva nousee ja sade tihkuaa. On syksy.
Tunnin päästä lähden kohti bussia ja siitä taas kahdeksi viikoksi kasarmille. Näillä lomilla huomasi, kuinka syksy on päässyt yllättämään taas. En ole syksyihmisiä. Kaiken lisäksi viimeviikonloppu meni sairastellessa oikein kunnolla.
Kuitenkin tähän syksyiseen lehtikasaan paistaa myös aurinko, sillä pääsen aloittamaan opinnot jo keväällä! Näillä lomilla sain myös aikaiseksi kuvailtua ja voisin tässä parin viikon päästä tehdä kesäkoostetta kesän kuvista ja sitten ruveta koostamaan syksysettiä. Jos en syksystä muuten nauti, niin koitan edes linssin läpi etsiä siitä sen omituisuuksia ja kauneuden.
