Lotte Hotel, mitä ihmettä... Tuommoinen reaktio oli, kun putkahdimme käymään Lotte Hotellilla City Hallin lähellä. Aulassa oli flyygelinsoittaja, mahonkia ja kiiltävää pintaa enemmän kuin tarpeeksi. Jokainen huoliteltu työntekijä kumarsi ja tervehti. Tuli itsellä hieman alaluokkainen olo. Lottevisiitin tarkoituksena oli siis piipahtaa kuudennessa kerroksessa erään matkajärjestäjän tiloissa, jonka retkelle Koreoiden rajalle huomenna osallistumme. He tarkastivat passimme ja nimemme, sekä vaatetuksemme. Oli helpottava tieto kuulla, että farkkuni kelpaavat reissuun, eikä tarvitse yrittää löytää uusia täältä. Meinaan korealaiset kun tuppaavat pukeutumaan ehkä tiukimpiin reidenpuristimiin mitä olen koskaan nähnyt. Lottepiipahduksen jälkeen kävimme hankkimassa Ritalle neutraalimpia vaatteita Myeongdongista ja jatkoimme sen jälkeen takaisin guesthouselle.
Päivällä tapasimme Sallan U-Plexillä ja lähdimme siitä Insadongiin. Insadong on shoppailualue, jossa on tarjolla perinteisempää tavaraa, sekä tottakai myös rihkamaa. Mutta jos haluaa löytää perinteistä korealaista settiä, niin sinne vaan! Aterioimme mukavassa perinteisempään tyyliin rakennetussa ravintolassa, jonka jälkeen söimme jälkiruoaksi dongpongit, eli suomennettuna kakkaleivät. Ne ovat siis pökäleenmuotoisia makeita taikinataskuja, joiden sisällä on makeaa punapaputahnaa. Kiertelyn lopuksi vielä piipahdimme perinteisellä teehuoneella, jossa itse join aprikoositeetä.
Mukavan kierroksen jälkeen palasimme guesthouselle, josta lähdimme illalla Ewhaan grillaamaan korealaisittain. Oli haikea viettää viimeistä iltaa koko porukalla niin, että Angela ja Mariakin olivat mukana, sillä heidän on tarkoitus lähteä Busaniin huomenna. Niinpä syötiinkin vielä jälkiruoat Caffe Benessä porukalla. Uskomatonta, miten nopeasti päivät kuluvat!
Huomenna onkin siis aikainen herätys ja lähtö Panmunjomiin, Koreoiden tulenaralle rajalle.
Keskiviikko - kuumin päivä koko viikkoon! Lämpötila huitelee varjossa 36 tietämillä ja aurinko porottaa niin kovalla voimalla, että 15 minuuttia metrosta noustuamme päässä alkoi heittää jo pahasti. Lähdimme siis aamulla metrolla Sinchonista City Hallille, josta kävelimme valtaväylää Seoulin suurimmalle palatsille Gyeongbokgungille. Kävelymatkan varrelle mahtui paahtavaa kuumuutta, sekä esimerkiksi poliisien ympäröimä Yhdysvaltain suurlähetystö. Luulimme paikkaa aluksi vankilaksi, kun ikkunoissa oli kalterit, piikkilanka-aidat muurien päällä, lukemattomia kameroita ihan kävelykadullakin muurin edustalla, sekä kymmeniä poliiseja. Pihassa kuitenkin liehui jenkkilippu, sekä seinässä nökötti lähetystökyltti. Epäselväksi jäi, oliko turvatoimien tarkoitus pitää jenkit muurien sisällä, vaiko muut poissa sieltä... :)
Gyeongbokgung on suurin ja tärkein palatsi Seoulin viidestä suuresta palatsista. Se on rakennettu alunperin Jonseon dynastian aikana vuonna 1394 ja restauroitu huolellisesti sotien jälkeen.
Palatsin edustalla pääsimme heti todistamaan vahdinvaihtoseremoniaa. Mahtava näky, kun sotilaat marssivat perinteisen musiikin tahdissa Hanbokeihin pukeutuneina. Palatsin ensimmäisellä portilla jäimme hetkeksi varjoon muiden tavoin ja kuvailin hieman sisäpihaa ja edessänäkyvää valtaistuinsalia. Havahduin kun jotkut kiinalaiset rupesivat kovasti kuvaamaan minua ja liukenimme paikalta aika nopeasti karkuun. Pitäisihän siitä luultavasti olla otettu, että yksi hikinen ja nestevajeinen länsimaialainen kundi kamera kourassa kiinnostaa heitä enemmän kuin vuosisatoja vanha jättimäinen palatsi heidän ympärillään.
Upean palatsin yhteydessä oli myös todella laaja National Museum of Korea, joka piti sisällään useita näyttelyitä Koreasta ja korealaisista. Olin havaitsevinani joitakin yhteyksiä suomalaisten ja korealaisten esihistorialliselta ajalta, esimerkiksi metsästys- ja kalastuskulttuuri sekä niihin liittyvät työvälineet olivat todella samankaltaisia. Sanotaanhan sitä, että Suomella ja Korealla on muinaisia yhteyksiä kielenkin kanssa, kun Mongolian nurkilta molemmat kansat ovat aikanaan eriytyneet. Korealaiset kuitenkin kehittyivät nopeasti ja jo 1300 luvulla heillä oli kirjapainosysteemi käytössä. Eli Eurooppa tuli sen osalta semmoiset sata vuotta jäljessä. Vaikka maa oli jo varhain kehittynyt, Jonseon dynastian päätyttyä Japanin invaasioon 1910, sekä 1950 luvulla maan kahtia repinyt Korean sota köyhdyttivät koko niemimaan. Olikin pitkään niin, että pohjoinen elintaso nousi Neuvostoliiton ja Kiinan avustuksella nopeammin. Eteläinen elintaso kuitenkin nousi 50-luvun lopulta alkaen jenkkien tukeman jälleenrakentamisen, mutta kunnolla vasta 60-luvun lopun tehokkaan teollistumisen ja viennin kasvun, sekä lopulta länsimaisten bisnestapojen omaksumisen jälkeen. Tällä hetkellä Etelä-Korean BKT onkin maailman 13. suurin, eli elintaso on hyvin korkealla. Samalla pohjoinen kituuttaa nykyisellään elintasoltaan maailman viimeisimpien joukossa. Vertailun vuoksi Suomen BKT on sijalla 34. Pitää kuitenkin muistaa, että Suomessa ihmisillä on tukiverkkona sosiaalitoimi ja -tuet, joita Koreassa taas ei ole. Sosiaalitoimen puute on Korean menestyksen ja varallisuuden kääntöpuoli. Eli vanhuksia näkee täällä paiskimassa töitä esimerkiksi lakaisemalla katuja, keräämällä roskia tai katukojua pitämällä. Huono-osaisia saattaa nähdä norkoilemassa syrjäisillä sivukujilla tai etäisillä metron kävelytunneleilla. Ikävää nähtävää, mutta mitään vaaraa heistä ei ole kuitenkaan ollut. Mutta se siitä pikku historian ja yhteiskuntaopin kertauspaketista!
Korventavan, mutta onnistuneen palatsi- , sekä museokierroksen jälkeen palasimme Sinchoniin guesthouselle, jossa vilvoittelimme pari tuntia. Siitä matka jatkui shoppailukierrokselle Myeongdongiin, josta löytyikin taas kerran muutamia löytöjä. Myeondong on tuntunut esimerkiksi Dongdaemunia ja Namdaemunia mukavammalta ostosalueelta sen siisteyden ja selkeyden vuoksi. Katukojut ovat siististi, kauppakeskukset selkeitä ja eurooppalaistyylisiä. Siten alueella on ainakin omasta mielestäni mukavampi seurata menoa ja ostostella.
Parin tunnin kierroksen jälkeen palasimme taas pyörähtämään guesthousella, josta lähdimme illalla Sallan ja Jongzen kanssa syömään sushia. Eli tällä kertaa hieman japanilaista vaihteen vuoksi. Sushia en tosin ole koskaan maistanut ennen, joten uusi kokemus minulle, hyvä sellainen! Aito sushi maistui mainiolle - lohi ja rapu nappasivat eniten. Jatkoimme vielä porukalla jäätelölle Caffe Beneen, jonka jälkeen päätimme illan läheiseen peliluolaan. Päivä olikin mukava päättää Ritan voittamiseen ilmakiekossa.
Tapahtumarikas päivä siis takana, näihin tapahtumiin tällä kertaa!
Päivä alkoi Ewhareissulla. Tavattuamme perillä Sallan, menimme porukalla erääseen pieneen ja kotoisaan ravintolaan. Paikassa oli vain muutama pöytä, ja paikan omistaja kohteli asiakkaitaan suurella kunnioituksella. Tuli olo, että hän todella nauttii työstään ja arvostaa asiakkaitaan. Esimerkiksi tarjoiltuaan ruoat pöytään, sekä lähtiessämme hän kumarsi hartaasti ja syvään meille. Me samaten hänelle. Ateria oli herkullinen, leivitettyä porsasta pääruokana, joita dipattiin kastikkeeseen.
Loistavan lounaan jälkeen suunnistimme lähistölle todella pittoreskille ja kapealle pikkukujalle, jonka päässä oli eräs Sallan lempikahvila, sillä hän tykkää tehdä siellä läksyjään. Tälläkin kertaa hänellä näytti olevan iso pino niitä, mutta apuna on mainio pikkuriikkistä miniläppäriä muistuttava elektroninen sanakirja. Täällä niitä saa kuulemma aika edullisesti, ja moisessa vehkeessä on äänet ja kosketusnäyttökin, tuommoisia Suomeenkin kiitos! Mutta takaisin siihen kahvilaan: tilasimme sorbettipirtelöt, sekä Salla otti jasmiiniteetä. Pöytään tarjoiltiin lisäksi jokaiselle oma paikanpäällä käsintehty suklaa.
Herkku- ja rupatteluhetken jälkeen jätimme Sallan keskittymään läksyihinsä ja suunnistimme takaisin guesthouselle Sinchoniin. Onnistuimme guesthousen kautta varaamaan perjantaille päiväreissun Koreoiden rajalle, joten mielenkiintoinen perjantai tiedossa! Pitänee ostaa siisti musta t-paita ilman printtejä, sillä rajalla on pukukoodi. Esimerkiksi farkut (paitsi kuulemma siistit mustat tasaväriset farkut kelpaavat), shortsit, treenihousut, värikkäät tai naisilla hihattomat topit tai liian lyhyet hameet tai liian räikeät kuosit eivät ole sallittuja. Passi myös tarkastettiin jo etukäteen, sekä se pitää olla mukana koko vierailun ajan. Toisaalta, mikäpä siinä kun jo maahan tullessakin kasvot kuvattiin, sormet skannattiin ja täytettiin maahantulokaavake, joten kyllä tämä maa jo minusta tietää kaiken!
Onnistuneen reissuvarauksen jälkeen suuntasimme Namdaemunin kuuluisille markkinoille. Perillä odottikin lukemattomia kojuja ja tavaraa kaikkialla. Hauskaa seurattavaa, mutta liian hektistä minulle, jotta ostoksia olisin tehnyt - siinä olen aika nirso ja länsimaalainen.
Markkinat katsastettuamme ja alueella käveltyämme suuntasimme vielä Dongdaemuniin kiertelemään, josta lopulta palasimme illalla takaisin Sinchoniin. Hauska ja kiireeton päivä takana siis!
Yöllä ja aamulla ukkosti ja satoi ensimmäistä kertaa koko viikkoon! Niinpä lähdimme vasta päivällä liikkeelle ja piipahdimme porukalla Ritan, Angelan ja Marian kanssa bibimbapilla täällä Sinchonissa. Sen jälkeen tytöt kävivät hieman meikkiostoksilla pinkeissä laatikoissa. Oikeasti, ne kaupat näyttävät ulkoapäin joiltakin karkkilaatikoilta jotka kirkuvat häiritsevissä pinkin tai violetin väreissä, voi minun silmäparkoja! Aterian jälkeen haimme viilennystä sorbettismoothieista Smoothie Kingissä.
Ilta sujui pyykätessä viikon aikana hiostuneita vaatteita guesthousella. Tällainen huoltopäivä alkoi tosiaankin ollakin tarpeen, sillä se, mistä minua varoitettiin jo ennen lähtöä, että vaatteet hiostuvat todella nopeasti, pitää todella paikkansa. Jos majoituskohteessa ei ole pesukonetta, saattaa olla pulassa.
Lähdimme vielä illemmalla käymään Dongdaemunilla katselemassa meininkiä. Dongdaemun on tunnettu useista kauppakeskuksistaan, sekä kojuista. Paikka on auki 24/7 ja kaduilla alkaa myöhäisillasta yömarkkinat. Useita valtavia kauppakeskuksia perillä odottikin ja tarjontaa olisi ollut vaikka mihin lähtöön. Tosin näin eurooppalaisittain usimmat tavaratalot eivät vastaa odotuksia järjestelmällisyyden osalta vaan tavaratalon sisällä on artikkeleittain useassa kerroksessa vieri vieressä pieniä shop in shoppeja. Esimerkiksi alakerros naisten normaalivaatteet, toisessa naisten juhlavaatteet, kolmannessa miesten arkivaatteet, neljännessä miesten juhlavaatteet, viidennessä vyöt ja muut tarvikkeet jne. On toki sitten parempiakin ostoskeskuksia, joissa on sitten merkeittäin ja eurooppalaisittain aseteltu tuotteet esille ja on sovituskopitkin. Jokaiselle jotakin.
6 havaintoa viikon varrelta:
1)Seoulissa ei näy oikein missään roskiksia, vaan roskat tipautetaan johonkin sopivasti kadunnurkkauksessa vastaantulevaan roskakasaan. Yllättävän siististi pysyvät kasat paikallaan, eivätkä leviä. Mikä kummallisinta, ne roskat katoavat kaduilta aina yön aikana ja niinpä kadut ovat mystisesti aamulla taas siistit...
2)Kaupoissa on paljon asiakaspalvelijoita jotka tervehtivät ja hyvästelevät asiakkaan samalla äänellä melkeinpä kuorossa. Jos joku vielä väittää Räikkösen Kimiä robotiksi niin testatkaapa nämä myyjättäret.
3)Korealaiset ovat pullamössökansaa. Koska alkuperäistä leipäkulttuuria ei ole, lähes kaikki leipätuotteet ovat oikein valkoista, pehmeää ja makeaa, kuin pullaa. Myöskään voita ja juustoa ei näy missään, vaan heillä on tapana töräyttää leivän päälle edelleenkin jotakin makeaa, kuten hilloa.
4)Älypuhelimia, älypuhelimia kaikkialla! Missä tahansa kulkeekin, jokapuolella on Samsungeja, LG:itä ja ties mitä muita merkkejä isolla näytöllä ja kaikilla mahdollisilla lisähärpäkkeillä ja ulokkeilla varustettuna. Korealaiset tykkäävät selailla jatkuvasti puhelinta napit korvissa. Esimerkiksi jonotellessa ja metrossa he tökkäävät televisioantennin ulos ja rupeavat katsomaan todella saippuaisia draamasarjoja. Puhelinkulttuurista esimerkkinä, eräs 7elevenin myyjätär kysäisi mistä tulemme. Mainittuamme Suomen hän sanoi heti ”Nokia”, johon Rita vastasi ”well actually...” ja kaivoi vanhan perusnokialaisensa esille. Tästäkös myyjä meni aivan sekaisin ja halusi heti kuvan puhelimesta. Luultavasti Nokialla olisi potentiaalia kännykkämuseon perustamiseen täällä.
5)Palvelu on vielä arvossaan. Esimerkiksi parkkihalleissa ja parkkialueilla on univormuihinsa pukeutuneita virkailijoita jotka hoitavat lipunmyynnin. Liikennettäkin ohjataan käsipelillä ruuhkaisilla alueilla, esimerkiksi kauppakeskusten edellä, sekä bensa-asemillakin on tankkaajat.
6)Liikenne on aikamoinen kaaosteoria. On kaistoja molempiin suuntiin vaikka millä mitalla, mutta silti tuntuu että on ihme etten ole nähnyt vielä onnettomuustilanteita. Autot suhahtelevat sieltä missä tilaa on, nopeusrajoitukset ovat häilyvä käsite ja kaksipyöräiset eivät valoista välitä, vaan kulkevat vaikka jalkakäytävällä. Jalankulkijana vihreitä valoja saa myöskin odotella useita minuutteja, joten odottaminen tulee tutuksi.
Tänään lähdimme yllätysreissulle Ilsaniin, kaupunkiin vajaan tunnin ajomatkan päähän Seoulista.
Menimme aluksi Ewhan yliopistolle, jossa hyppäsimme isolla porukalla bussiin mojovassa helteessä ja kuumuudessa. Onneksi niissä on kunnon ilmastointi... Eräs täti innostui kovasti rupattelemaan kanssamme matkan aikana ja oli kovin innoissaan kun osa porukastamme oli Suomesta.
Perille saavuttuamme menimme ensiksi koirakahvilaan. Koirakahvilassa on siis kesyjä lemmikkikoiria, sekä kahvila samassa tilassa. Koirat vaeltelevat vapaasti ja niitä saa rapsutella ja paijata. Paikalla oli useita hoitajia/tarjoilijoita, mistä voikin todeta, että todella mielenkiintoinen ammattiyhdistelmä heillä. Rapsuttelujen ja juomien jälkeen jatkoimme Mr.Pizzaan aterialle. Paikallisessa pizzassa on se vekkuli ero tavalliseen, että myös reunojen sisällä on täyte. Tämän vuoksi reunat eivät ole vain ”kuivaa hukkapalaa” vaan todella herkulliset. Syömässäni merenelävien pizzassa reunoissa oli makeista perunoista tehty täyte.
Pizzojen jälkeen suuntasimme läheiseen valtavaan puistoon. Järven ympärillä oli valtavasti nähtävää, sekä koko vehreä alue oli hyvin hoidettu. Oli kukkatarhaa ja lootuslampea, jossa uiskenteli myös valtavia kaloja.
Viheralueita kierreltyämme lähdimme illan hämärtäessä kohti laulavaa suihkulähdettä puiston päädyssä. Kello kahdeksalta sen äärellä alkoi upea show, jossa suihkulähde ”tanssi” musiikin tahtiin ja kylpi erilaisissa väreissä. Taas yksi upea kokemus lisää!
Lauantaina lounastimme kolmistaan Ritan ja Sallan kanssa Ewhassa korealaistyylisessä kiinalaisessa ravintolassa. Hauska huomio verrattuna korealaisiin aterioihin joita olemme viikon aikana syöneet, että kiinalainen on paljon makeampaa ja miedompaa.
Aterioituamme piipahdimme takaisin Sinchoniin, josta lähdimme kuuden maissa metrolla Euljiro Il-gaan josta kävelimme jokusen matkaa Namsanin juurelle. Siitä nousimme noin tunnin moniosaisen jonottamisen jälkeen kaapelivaunulla Namsanin huipulle. Maisemat olivat jo siinä vaiheessa upeita, kun aurinko rupesi painumaan horisonttiin. Näin välihuomiona, paikka itsessään ei ole mikään miellyttävin kokemus, sillä jonot todella ovat aivan uskomattomat, paikka on täysin ylikaupallistettu ja tottakai pakattu täyteen vyölaukkuturisteja. Toisaalta, maisemien katsomiseen paikka on elementissään. Noin 40 minuutin lisäjonotuksen jälkeen pääsimme itse tornin huipulle. Alle levittäytyi kaupunki, joka kylpi auringonlaskun valossa ja jatkui silmänkantamattomiin ja siellä täällä vuoret kumpusivat keskeltä kaupunkia. Kiertelimme ympäri tornia ja lopulta auringon laskeuduttua näimme Seoulin myös ”by night”. Kaupunki ei todella koskaan nuku! Jokusen aikaa näkyä ihasteltuamme huomasimme, että näiden jonojen kanssa tulisi pian jo jonkin verran kiire, sillä parin tunnin päästä olisi pitänyt tavata Maria ja Angela U-Plexilla Sinchonissa. Jonotimme tunnin verran hissiin tornissa, jonka jälkeen kaapelivaunuun olisi ollut toinen tunnin jono. Mietimme että jos nyt koitettaisiin säästää aikaa ja kävellä jonottamisen sijaan. Niinpä lähdimme kävelemään portaita, kuten muutkin ja niinpä ”me vahingossa koko vuoren, onko tämä paha?” Eli kiersimme mystisesti melkein koko vuoren... Moisen seikkailun jälkeen löysimme viimein Yaksun metroaseman ja hyppäsimme kiireenvilkkaa oranssille linjalle ja vaihdoimme Euljiro Sam-gassa vihreälle linjalle. Olimme hieman myöhässä, mutta heilläkin oli kuulemma onneksemme ollut hidasteita matkassa, joten jatkoimme siitä porukalla ja paremmalla onnella kohti Hongikia. Hongikissa istahdimme jazzbaariin fiilistelemään ja jatkoimme vielä japanilaiseen istuskelemaan. Söin japanilaisessa myös takoyakia, joka oli siis jonkinmoista paistettua ja täytettyä mustekalaa. Herkullista kuitenkin.
Päivä alkoi reissulla yhden pysäkin päähän Hongikiin, jossa seikkailimme hieman katuja ympäri ämpäri kovassa kuumuudessa. Tuntui että eilisen ilmankosteusprosentti huiteli kyllä aika lukemissa...
Hongikissa Salla oli järjestänyt meille mahdollisuuden päästä luokkansa mukana katsomaan erittäin suosittua ”kokkausmusikaali” Nantaa. Esityksessä neljä kokkia kokkaa aina jonkin teema-aterian, tällä kertaa hääaterian, musiikin tahtiin ja tuottaen itse musiikkia. Myös tilannehuumori kukkii tarinan edetessä. Vaikuttavan ja hauskan shown ovat luoneet ja todella suuri lataus esiintyjillä; musiikki, akrobatia ja veistenkäsittely hallussa! Ei ihme että Nanta pyörii useissa teattereissa ympäri Koreaa.
Hongikista pyörähdimme Ewhassa seikkailemassa ja jäätelövohvelilla, jonka jälkeen palattiin guesthouselle Sinchoniin.
Yhdeksältä kokoonnuimme isolla porukalla klubivaatteissa Sinchonin U-Plexille, jossa oli yllättäen meneillään jokin dj-setti, eli ulkoilmamusiikkia heti kierroksen alkuun! Suuntasimme porukalla purikuraan, eli japanilaiseen valokuva-automaattiin. Japanilaiset ovat värkänneet masiinasta sellaisen, että se photoshoppaa kaikki ihan mahdottomasti: on isot silmät, on sileä iho ja kaikkea. En voinut kuin nauraa lopputulokselle porukkakuvistamme, jossa näytin pelottavasti Michael Jacksonilta! Mutta halpaa lystiä tuokin hassuttelu.
Vaihtarit halusivat säästää klubiasunsa korealaisen grillin käryltä, joten he halusivat italialaiseen syömään. Ensimmäinen ”eurooppalainen” ateria reissuni aikana, tosin oli korealaisessa italialaisessa jotain eroavaisuuksiakin suomessa kokemaani. Paikka oli tuunattu ”amerikan italialaiseksi”, eli siitä oli pyritty tekemään mahdollisimman mannermainen. Palvelu oli mainiota, kaksi tarjoilijaa kokoajan huolehtimassa, esimerkiksi tarjoilemassa kosteuspyyhkeet ennen ateriaa, sekä kaatamassa vettä lisää kun lasi tyhjenee. Hauska kokemus sekin.
Aterian jälkeen otimme taksin Han-joen toiselle puolelle Apguejongiin club Answerille. Kyseisessä klubissa saattaa Sallan mukaan törmätä joskus paikallisiin julkimoihinkin, mutta myös Lady Gaga on siellä iltaa viettänyt. Klubielämässä on se kiva juttu täällä Koreassa, että klubeille mennään tanssimaan, baareihin juomaan. Tällä klubilla sai siis keskittyä tuohon ensimmäiseen. Sanotaanko tiivistettynä näin, että suolaisen sisäänpääsymaksun jälkeen ymmärsi, miksi Salla sanoi, ettei suomalainen klubi herätä intohimoja.
Hauska ilta ja nyt on nähty suuren maailman menoa tämänkin osalta.
Torstai on toivoa täynnä, pitäisi löytää siistit ja uudet kengät perjantain klubireissulle. Tiedossa olisi siis reissu Apguejongin ”vähän hienommalle alueelle” ja klubeilla on sielläpäin hieman huolitellumpi pukukoodi. Lähdimme rauhassa metrolla Sinchonista Myeondongiin kiertelemään lukuisia putiikkeja. Varoituksen sana kaikille hieman suurijalkaisemmille: kengät ovat todella kiven alla! Muuten tarjolla on normaalikokoiselle kyllä vaikka ja mitä. Esimerkiksi paidat ja puserot sun muut, joita olen täältä jo hankkinut, sopivat todella mainiosti. Koreakoot esimerkiksi paidoissa ovat yleensä noin 1 tai 2 kokoa pienempiä kuin eurooppalaiset, joten suurikokoisempien voi olla lähes yhtä vaikea löytää vaatteita, kuin minun kenkiä. Numeroni on siis 46, kun täällä suurimmat koot pyörivät siinä 42-43 tietämillä.
Suuntasimme vähitellen takaisin Sinchoniin, josta piipahdin vielä itsekseni metrolla Itaewonissa, tuossa jo etukäteen karttelemassani minijenkkilässä. Joka tapauksessa, ajattelin piipahtaa, kun kuulin että sieltäpäin saattaisi löytyä länsimaisempia kokoja kenkien suhteen. Katukuva oli muuhun Seouliin verrattuna kovin erilainen, kuin eräänlainen mukaelma jostakin elokuvalavastemaisesta downtownalueesta Yhdysvalloissa ja myös ihmiset olivat pääasiassa jenkkejä.
Kuin englanninkielinen ”kupla” keskellä Seoulia. Vaikka alue ei viehättänytkään niin kengät ainakin löytyivät Adidas-shopista. Hintakaan ei ollut paha, vaikka Salla minua etukäteen länsimaisista merkeistä ja niiden merkkiliikkeistä varoitti. Niiden hinnat siis ovat usein Suomen tasolla. Siistit canvaskengät, jotka kelpaavat hyvin klubillekin, maksoivat sesonkialen ansiosta 41 300 wonia 59 000 wonin sijaan. Eli n. 31,5 euroa.
Onnistuneen löydön jälkeen metroilin tehokkaasti takaisin Sinchoniin ja puolen tunnin päästä olinkin jo takaisin guesthousella. Parin minuutin juomatauko ja paidan vaihto, jonka jälkeen lähdimme porukalla sallan mukana metrolla Sinsaan. 40 minuutin päästä olimme perillä Sinsassa, joka on seuraava asema Apguejongista, joten samaista hienostoaluetta sekin. Kauppoja on moneen makuun, hinnaltaan tosin hieman kalliimpia. Eight Secondsissa teimme kuitenkin edullisia ja hyviä löytöjä. Katukuvassa ihmiset tuntuivat olevan astetta huolitellumpia ja Sallan mukaan ei ole tavatonta, että paikallisia julkkiksia saattaa joskus kävellä vastaan näilläkin alueilla esimerkiksi Gangnamin lisäksi. Suomalaisittain mukavana huomautuksena, Sinsassa sijaitsee Marimekon Seoulin liike, sekä Marja Kurjen myymälä. Suomalainen design on kuulemma hyvässä maineessa.
Söimme todella herkullisen aterian, jossa pääruokana mustekalaa, sekä side disheissa tottakai muutamanlaisia kimchejä, sitä suolaista ”kasvispannukakkua”, ituja, salaattia, riisihyytelöä ja monenmoista muuta. Ravintolassa oli perinteisiä pöytiä, sekä länsimaisia pöytiä. Perinteiset ovat siis hyvin matalia ja niiden ääressä istutaan lattialla. Oli hauska seurata, kuinka korealaiset perheet aterioivat perinteisten pöytien äärellä ja pienet lapsetkin käyttivät syömäpuikkoja kuin mestarit.
Mahat täynnä vyöryimme metrolla takaisin Sinchoniin, jossa piipahdimme paikallisessa baarissa istahtamassa lasillisille. Koko baari innostui, kun musiikkivideonäytöllä rupesi pyörimään paikallinen huumoripoppibiisi PSY:ltä: Gangnam style. Lähdimme porukalla harjoittelemaan muun muassa kyseistä biisiä ja sen liikkeitä läheiseen norebangiin, jossa hauska ja avulias paikanpitäjävaari laittoi meille lisäaikaa. Josko ne laulut eivät sitten menneetkään niin pahasti... tai sitten hän piti meistä ihan muuten vaan!
Tämän päivän metrosurffailun sijaan huomenna tiedossa olisi siis tosiaankin se Sallan järjestämä klubireissu illemmalla, sekä sitä ennen meinattiin vaellella ainakin Ewhan tutuissa maisemissa rennoissa merkeissä. Muuten päivän suunnitelmat ovat vielä hyvin avoimet.
Keskiviikko, palatsipäivä! Päivä alkoi pikku shoppailutuokiolla Ewhan shoppailukujilla ja huomasin, että korealaisilla on hyvin pieni jalka! Minun kengänkoko on eurokoossa 46, eli koreakoossa n.10. Suurin osa kenkien koosta vain tuppaa koreassa loppumaan siihen kasin pintaan... Mutta tinkiminen tuntuu olevan suomalaisille helpompaa. Muutama tonni tipahtaa hinnasta kun pyytää leikkisästi ”Pilland price”, kun taas jenkkiläinen saa pulittaa luultavasti vain enemmän.
Siitä suuntasimme paikalliseen ”pikaruokalaan”, eli pöytään tarjoiltiin valitsemasi kanaruoka edellisen lautasen tyhjennyttyä. Eli eräänlainen ”terveellisempi buffet”.
Ruokailun jälkeen suuntasimme metrolla kohti Changdeokgungin palatsia, jonne saavuttua ei voinut kuin haukkoa henkeään. Vaikka palatsia on sotien jälkeen jouduttu restauroimaan rajusti, on se aivan upeassa kunnossa ja korjattu perinteitä vaalien. Palatsi on alunperin Joseon dynastian ajalta vuodelta 1405. Palatsi rakennettiin Kuningas Taejongin toimesta. Alue on valtava ja pittoreski, sekä vanhimmat puutkin ovat aivan alkuajoilta peräisin. Tämä palatsi poikkeaa muista niin, ettei sitä ole rakennettu ilmansuuntien mukaan, vaan maastonmuotojen mukaan. Näin saavutettiin kuulemma harmonia luonnon välillä, minkä paikan päällä voi hyvin huomata. Salla kertoi meille eri rakennusten käyttötarkoituksia sekä faktatietoja, joten kierros oli todella onnistunut! Hyvänä esimerkkinä faktatiedoista, palatsissa on jo alkuajoista ollut lattialämmitys. Korealaiset lämmittivät lattian sijoittamalla tulipesän kellariin, josta lämpö johtui lattialle. Lattialämmitykselle on tehty omat savupiippunsa. Hyvin teknisesti edistynyttä 1400 luvulle. Ainoastaan salainen puutarha jäi kiertämättä, sillä sinne pääsee vain kaksituntisen ohjatun kierroksen osana ja englanninkieliset kierrokset ovat vain pari kertaa päivässä. Keli oli paahteinen ja lämpötila huiteli reippaasti yli kolmenkympin, joten kaksituntinen kierros ja tietyt kellonajat eivät erityisen suurta kannatusta saaneet.
Upean kierroksen jälkeen palailimme metrolla Ewhaan ja menimme Yogur Holiciin syömään mahtavan annoksen jogurttijäätelöä kera monien höysteiden, kuten banaanin, ananaksen, keksimurskeen ja murojen.
Illalla majapaikassamme järjestettiin kattoterassigrillausta korealaisittain ja tapasimme hyvän aterian äärellä sekä talon väkeä, että muita asukkeja. Todella mukavia ja nuoria ihmisiä kaikki! Muut talon asukkaat ovat tyttöjä Taiwanista, Hong-Kongista, Malesiasta ja Macaosta, joten olemme ainoita eurooppalaisia talossa, sekä minä ainoa poika henkilökunnan korealaisten lisäksi... Suomi tuntui kiinnostavan kaikkia ja saimmekin korjata monia faktoja esimerkiksi joulupukkiin liittyen. Hyvä ja maittava päätös päivälle, sekä paljon uusia juttukavereita ympäri aasiaa.
Maanantaina lähdimme isolla porukalla Ewhaan erääseen kanaravintolaan. Kahdella isolla vadilla kanaa kera vihannesten ja nuudelimaiseten liukkaiden juttujen, joita oli hankala poimia puikoilla. Tulista mutta hyvää oli! Kanaravintolasta suuntasimme shoppailualueelle Myeongdongiin, jossa nähtiin lukemattomia kojuja ja kauppakeskuksia. Hintataso on kaduilla edullisin, mutta on myös tiettyjä edullisia kauppakeskuksia, joissa on paikallisia merkkejä, kuten SPAO. Käytiin myös jenkkiläisessä forever21:ssa, jossa oli kanssa kaikenlaista. Hintatasosta esimerkkinä, SPAO:sta ostin pari hyvää printti t-paitaa, sekä kahdet varrettomat sukat, sillä sukkia täällä totta tosiaan kuluu aika hyvään tahtiin ilmaston ansiosta. Nuo maksoivat yhteensä 21700 W eli n. 16 euroa.
Myeongdongista kävelimme lähistölle viilentymään Baskin Robbinsiin, jossa söin jäätelöannoksen jogurttijäätelöpallolla, sekä sangriasorbettipallolla, oli mielettömän hyvää. Siitä pyörimme hieman valokuvailemassa pilvenpiirtäjiä ja katumaisemaa yövaloissa, sekä Cheonggyecheon keinojokea, joka on puistoaluetta keskellä pilvenpiirtäjiä. Valojen kimallus joka puolella, sekä valtava kaupungin lasiviidakon syke ympärillä oli taas kerran mahtavaa koettavaa, tällä kertaa kamerakin mukana, kun muina iltoina en ole erityisemmin kameraa mukana ravintoloissa kantanut.
Illalla törmäsimme majatalossamme muutamaan todella mukavaan filipiiniläiseen, joiden kanssa istuimme pitkään iltaa kattoterassilla neonvalojen hohteessa terassieväiden kera. Eväitä sun muita on muuten vekkulia hankkia kaupasta, kun lähes missään tuotteesa ei ole ollenkaan selosteita tai tekstejä englanniksi. Kioskit ovat auki kellon ympäri, kuten monet ravintolatkin, joten jos nälkä tai jano yllättää, apu on lähellä. Kioskeja on melkein joka korttelissa, jopa vastakkain kadun molemmin puolin. Family Marteja, 7eleveneitä, 25gs:iä nimeltänsä.
Tiistai oli siestapäivä, tuli nukuttua pitkään ja aurinko paahtoi korventavasti pihalla. Näinpä aika kului television ääressä katsoen taas kerran hyvin hämmentäviä ohjelmia. Illalla lähdimme taas porukalla syömään. Itse söin tällä kertaa kana-simpukka-nuudelikeittoa, sekä tämän ravintolan jälkeen jatkoimme vielä jälkiruoalle Caffe Beneen. Siellä söimme mahtavan jäätelösorbettiyhdistelmän, joka syötiin yhdestä isosta kulhosta, jokainen omalla lusikallaan. Siitä puheenollen, Koreassa moni asia jaetaan, eli ruoat ovat isoilla astioilla, joista jokainen poimii omilla puikoillaan. Ruokailu on sosiaalinen ja yhteinen tapahtuma, jossa kaikki jaetaan. Hieno tapa minusta!
Nyt taidan painua nukkumaan, jotta huomenna päästään ajoissa lähtemään temppelikierrokselle!
Näihin tunnelmiin, näihin maisemiin, hyvää yötä! 잘자!
